Tänään 6.3 on minun Isäni syntymäpäivä ja myös päivä jolloin elämä sai toisenlaisen käänteen.

Tasan vuosi sitten mentii kotkan ensiapuu illalla empun kanssa ja Lääkäri kertoi että poika leikataa seuraavana päivänä, Muistan aina kun odoteltii Emppua sieltä leikkauksesta kun pelattii sit tyhmää peliä teemun kanssa siinä ja lääkäri saapui hoitajan kanssa siihen käytävän leikkipaikalle ja sanoi että on hyviä ja huonoja uutisia ja kertoi että leikkaus mennyt hyvin mutta huonot uutiset pojallanne on löytynyt pahalaatuinen syöpä kiveksestä! Se tuska on vain niin kamala kun sen päivän muistelee mielessään. Illalla selvisi että sydän ei pumppaa kunnolla verta ja kiireellisesti ambulanssilla helsinkii. Seuraavana päivänä lääkäri kertoi että Eemelin syöpä oli leuasta melkein polviin asti levinnyt ja hoidot aloitetaan heti että saadaan sydän toimimaan. 
Se on vaan niin elävästi mielessä se tuska mikä silloin oli ja nyt miettii miten sen kaiken jaksoi? Tässä nyt ollaan vuosi takana ja kaikki koossa, mutkia on matkaan mahtunut ja surua liikaakin mutta luovutettu ei olla! Nyt olen uusi ihminen ja paljon vahvempi enkä aio luovuttaa asioissa. Perheeni eteen teen kaiken ja lupaan osoittaa joka päivä rakkauteni heitä kohtaan! <3 

Niin ja on mun jotain iloista kerrottavaa teille: Eemelillä ei ollut uusiutumisen merkkejä eikä reumasta tai muista nivelsairauksista mitää merkkejä joten voidaan taas hengittää <3

ELÄMÄ ON IHANAA! <3

Pitkästä aikaa :)

Olen saanut monelta kyselyjä kuinka meille menee kun en ole kirjoittanut! On ollut niiiiiin mahoton alkanut vuosi että ihan unohtunut koko homma! Alkuvuodesta sattunut 2 vesivahinkoa ja Eemelin 4-vuotis synttäritkin juhlittii mutta illalla lähdettiin osastolle korkean kuumeen vuoksi!

Meillä mennyt nyt ihan hyvin mutta nyt on ollut kova pelko kun pojan polvet ovat olleet aivan kamalan kipeät jo puolivuotta ja nyt ei enää pitäisi johtua sytostaateistakaa, ollaan kuvattu ja tutkittu monella tavalla ja nyt olimme 14.2 luuydinpunktiossa jossa suljetaan pois Leukemian mahdollisuus noihin särkyihin mutta nyt viimeiset 2 viikkoa poika on ollut todella väsynyt ja muutenkin ei oma itsensä, huono olo lisääntynyt ja kovin apea! Huomenna mennään labroille ja samalla juttelen lääkärin kanssa lyp:in tuloksista ja pelottaa niin paljon että oksettaa! Pelkoa on lisännyt kun jouduimme kuumeen takia osastolle niin toinen imusolmuke oli turvoksissa samalla tavalla kuin todetessa ja leukkarit olivat kohonneet viime kerrasta huomattavasti :/ Meillä menee nyt tablettina sytostaatteja mutta eihän sitä voi pois sulkea etttei tulisi hoitojen aikana takaisin tai erimuodossa :/

 Muuten elämä on ollut aika mallillaan, Pieni Prinsessa on kasvanut ja viipeltää ympäri asuntoa ja kaiken laittaa suuhun mikä matkalla löytyy :) Miehen kanssa suunniteltu jos lähdettäisi johonkin kylpylää minilomalle kuhan saa tämän kuivatuksen ja talon taas kuntoon :)