Se oli siinä!

Yli kaksi vuotta takana ja tänää oli se lääkäri jota pelätty ja odotettu; hoidonlopetuslääkäri ja sieltä tuli käsky et nyt loppui sytostaatit ja aletaa palaa normaalii elämää pikkuhiljaa eli meillä on nyt TERVE POIKA <3

Äiti, lääkäri, hoitaja, terapeutti, kotiorja?

Yli kaksi vuotta takana syöpä rinnallamme, mutta mitä siihen kahtee vuotee on mahtunut? Ainakin lääkekieltä, itkua, naurua, yksinäisyyttä, lääkäreitä, lääkkeitä ja kaikista pahin pelkoa.. eikä tuossa ole kuin alku.. miten ollaa päästy tähän pisteesee? Siihen en osaa edes itse vastata, jokin on vain pakottanut joka päivä eteepäin ja niin sitä huomaa että viikko on taas vierähtänyt. Mitä minussa on muuttunut; olen oppinut elämää pelon kanssa ja oppinut arvostaa terveyttä. Ja niin kulutettu lause kuin se että olen oppinut nauttimaa pienistä asioista. Mietin elämääni yli kaksi vuotta taaksepäin niin muistan kuinka oli ihmisiä ympärillä ja kavereita kävi kylässä ja pyydettiin kaikkialle, se on suurin asia mitä kaipaan entisessä elämässä ♥ nykyään innostut jos edes kerran kuukaudessa saat vieraita ja pääset puhumaa normaaleista asioista. Koska arki ei saa olla tylsää niin haasteita tuo ainakin pojan masennus joka ei ainakaa helpota päiviä.. onneksi terapia alkaa ensikuussa.

SYÖPÄ sai elämämme muuttumaan hetkelliseksi helvetiksi mutta olemme kuitenkin paljon vahvempi perhe kuin ennen. Mutta silti se on mielessä miksi me?

Sisusta koti uuteen loistoon, voita 7200€ huonekaluihin

Sisusta koti uuteen loistoon, voita 7200€ huonekaluihin

Piilossa ne voimat ovat olleet..

Anteeksi kun tekstiä ei ole tullut vaikka aikaa on ollut vaikka muille jakaa, mutta voimat ovat olleet kadoksissa kun on ollut liikaa aikaa. Ylläpito lääkitys jatkuu vielläkin ja sen takia meillä on ns. liikaa aikaa jos sen niin vois ilmaista. Kotona kun on vaa päivästä toiseen niin voimani alkoi kadota johonkin, ei jaksanu oikein mitää ihmeellistä muutakuin olla lasten kanssa mikä on myös hyväkin asia mutta huomasin että aloin kadottaa itseäni, mutta 5viikkoa sitten päätin että nyt mulle riitti tää että voimat katoaa ja mielenkiinto kaikkea kohtaa loppui ja päätin itse tehdä täysin totaalisen elämäntapa remontin; terveellinen elämä alkoi ja kilot saa kyytiä! Ja niin samalla aloin saamaa elämää aivan uudenlaista voimaa; jaksan kotona paljon paremmin, olen alkanut pitää itsestäni taas ja olen onnellinen oikeasti! Tänään sain oikean suuren ilontunteen kun kokeilin farkkuja jotka sain synttärilahjaksi jotka ei sitten mahtunukkaa minun jalkaani niin tänää ne meni jalkaani ja vaaka näytti -5kg! Aivan mahtava tunne kun itse saat tehtyä jotain noin hienoa johon et ikinä ennen ole pystyny :)  

Mitäs meitin lapsille; Eemeli on loistavassa kunnossa jos ei oteta huomioo raivareita kun alkaa silläkin vissii mennä jo järki kun on vaa äitin kanssa koko ajan. Meillä olisi maaliskuussa tarkoitus lopettaa lääkitys ja eristys lopettaa kesää kohti! Toisaalta tuo on niin upea tunne mutta tuntuu että en ole valmis siihen. Ystävät karsiutunut syövän myötä 2 ihmiseen ja niitäkin näen noin 1-2kertaa kuukaudessa joten ainuat kenenkanssa olen tekemissä on oma perheeni, niin jotenkin pelottaa palata siihen elämää että tapaan muitakin ihmisiä ja en saa olla enää turvassa kotona koko aikaa. Sairaalassa onneksi on tutut hoitajat aina niin on helppo heidän kanssaa rupatella ja vaihtaa kuulumisia. Kuulostaa ehkä oudolta joidenkin korvaa mutta en ole kuulemma ainut kellä näitä tunteita on ollut. Onneksi on vertaistukea! 
Mutta onhan meillä tuo ihana Prinsessa myös; Iita on kasvanut jo isoksi prinsessaksi, puoltoistavuotta on jo ikää ja koko ajan tomerampi neitokainen! Siitä on tullut sellainen äitin tyttö ihan niinkuin Eemeli on Äitin poika :) Ei nuo niin Isin kavereit oo ku äidin ;)

Talon Emännät ;)

Joulua odotamme kovasti koko perhe koska on ensimmäinen joulu kun päätimme että vietämme jouluaaton kokonaa kotona paitsi haudoilla käymme <3 Itse olen ihan jouluihmisiä koska se on aina meillä ollut niin perheenasia, olemme koko perhe aina olleet yhdessä ja tänä vuonna pyydänkin vanhempani ja siskoni meille viettää joulua. Vaihtelu virkistää! Äidin kanssa teemme luultavasti ruuat yhdessä koska Äitini lähtee taas maanantaina käsileikkauksee koska edellinen leikkaus oli tehty pielee niin hän joutuu nyt useampaa leikkauksee luultavasti että edes koitetaa käsi saada joskus kuntoo! Pitkä on toipuminen mutta olenhan minä hänen apunaan ja toisinpäin niin ehkä me selvitää siitä taas kerran perheen voimin <3 

Mutta tällaist meillä, laitelkaa vaan kysymyksiä yms mistä haluaisitte että kerron lisää niin mielelläni kerron :) Kiitos ja hyvää yötä :) 

Oltii osastolla infektionhoidossa ja saatin mennä puistoo niin mehän taas nautittii siintä täysinrinnoin <3

Kaunis Tyttäreni Iita <3

Aurinko terapiaa!

Voi kun on taas täällä nautittu ihanista ilmoista, pihalla oltu aina kun aurinko paistanu, tullu rakennettua hiekkalaatikkokin ja kohta olisi leikkimökin vuoro :) Kukkia laiteltu ympäri pihaa Eemelin kanssa ja se onkin aivan oiva apuri! Pikku Rinsessa konttailee ympäri pihaa tutkien Veikan menoa ja meininkiä!

Eilen tuli rentouduttua itse illalla eli oma aikaa kynsien parissa ja tässä tulos:

Hieman huonolaatuinen kuva mutta näkee minkälaiset tuli :) Yleensä en käytä tippejä ollenkaa muta nyt oli pakko kokeilla ja kyllä tykkäsin! Loppuviikosta tulee taas uusia kynsikoristeita joten täytyy vissii alkaa soittelee kavereille kuka haluaa kynnet niin pääseee taas kokeilee erilaisia koristeita!

Olette kuulleet sanonnnan varmaan säännöt on tehty rikottavaksi ja niin meillä tehtii sunnuntaina, Eemeli pääsi puutarha liikkeeseen valitsemaan omaan pihaan kukkia ja samalla kävi syömässä grillillä ja jätskin viellä otti jälkiruuaksi, ai että tuosta reissusta on puhuttu paljon kuinka ihanaa oli päästä maailmalle hieman! <3 Pienestä nämä ottavat ilon itsellee kun joutuu olee eristyksissä koko ajan! Nyt odotelllaa huvipuiston aukeamista niin rikotaan taas hieman sääntöjä ja hiljaisena päivänä karataan taas sinne, tehtiin niin myös viimevuonna kun  meidän lisäksi siellä oli varmaan 10 ihmistä! Käsidesiä meni pullollinen sillä reissulla ja rahaa paloi mutta se todellakin oli sen arvoista <3 Joskus on vaa näidenkin päästävä tekemää normaalien ihmisten asioita :))

                                                            Sisarusrakkaus <3

Mihin aika oikein katoaa? Tuntuu että on ollut niin kiireinen parin kuukauden aikana että aika on mennyt aivan siivillä! Mistähän aloittaisi kertomaan teille mitä meille kuuluu? Noh aloitetaan Sankaristani eli Eemelistä:

Meillä jatkuu hoitojen kannalla ylläpito eli kolmea erilääkettä syödään kotona ja 2viikon välein verikokeet, kuukauden välein Lääkäri ja 3kuukauden välein on ultra ja röntgen. Eristys jatkuu viellä vuoden 2014 maaliskuuhun asti eli pöpöjä varotaan! Muuten poika voi todella hyvin ällä hetkellä, virtaa riittää ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tottakai poika kaipaa kovasti tarhaa ja muita lapsia mutta onneksi joskus saa vähän niitäkin nähdä :) Ei aina uskoisi edes että mitä kaikkea se pieni termiitti on kestäny, Se on syntyny taistelee. Eemeli meinasi masussa jo uhmata elämää kun meinasi syntyä 28viikolla. painoa olisi ollut noin 850g tuolloin ja minulle sanottiin ambulanssissa että nyt jos se syntyy eikä ehditä "pysäyttää" synnytystä niin se on 50/50 selviääkö, piti miettiä nimikin valmiiksi hätäkastetta varten. Onneksi supistukset saatiin loppumaan ja loppuraskaus koitettiin ottaa rennommin <3

Mutta mites toi mun Prinsessa joka myös aiheutti Äidille ja Isille paniikin tuossa yhtenä kylpyiltana, Hetkeksi käänsin selän likalle niin se tuli sitten naamalleen ammeesta pois ja hetken päästä meni elottomaksi hetkeksi. No ei muuta ku herättelyä ja likka virkosi kyllä nopeasti mutta oli ihan sekaisin hetken. Ambulanssin tulo kesti  melkein 20min vaikka asummekin keskusta alueella. Minun mielestäni liikaa vaikka likka palasikin tajuihin! Nooh yö meni sitten tarkkailessa ja herätelles ja tuosta on jo muutama viikko kun tuo kävi niin vielläkin tulee tarkkailtua pientä ehkä vähän liikaa?
No mutta iloisia uutisia, Tiitulla on jo 7 hammasta ja ikää 1 vuoden verran! Milloin se noin isoksi on kasvanut? <3  Kovasti kiipeillää joka paikkaa mutta kävellä ei viel uskalleta :)

Mutta mitäpäs tälle Äidille kuuluu? Aika hyvää, olen nyt alkanut harjoittelemaan noita rakennekynsiä ja tehnyt aika paljonkin niitä, se on se hetki kun voi vain ajatella itseää kun niitä tekee :) Salillakin aloin käymää kunnes polvi ilmoitti taas ettei ole yhteistyökykyinen( Minulla yleensä noin 6kk välein jompikumpi polvi kerää nestettä polveen ja lukkiutuu) lääkäriin sit oli mentävä ja vihdoinkin lääkäri joka sen sanoin 10 vuoden odotuksen jälkee että sieltä on kierukka menny! kirurgille olisi aika 17pv ja siintä sit taas jatketaa..Jäi jumpat vähiin sitten.

Vesivahinko kun lävi silloin alkuvuodesta niin 2kk kuivatuksen jälkeen se on ohi ja siinä sitten remontoitiin koko eteinen uuteen uskoon ja on aivan ihana !! Vielläkun saisi tuon uuden keittiön? ;) Meillä on siis todella epäkäytännöllinen keittiö, todella pieni muutama kaappi vain, saatika sitten työtasoa on jopa maks. metrin verran :( Ehkä joskus sitten, olen jo suunnitellut sen kokonaan minkälaisen haluan :D Mutta tällaista nytten alan nyt valmistautua kauppaan menoon ja mattojen pesua, Ihanaa kevättä kaikki seuraajat ja ny en aio unohtaa blogiani :)) <3

Tänään 6.3 on minun Isäni syntymäpäivä ja myös päivä jolloin elämä sai toisenlaisen käänteen.

Tasan vuosi sitten mentii kotkan ensiapuu illalla empun kanssa ja Lääkäri kertoi että poika leikataa seuraavana päivänä, Muistan aina kun odoteltii Emppua sieltä leikkauksesta kun pelattii sit tyhmää peliä teemun kanssa siinä ja lääkäri saapui hoitajan kanssa siihen käytävän leikkipaikalle ja sanoi että on hyviä ja huonoja uutisia ja kertoi että leikkaus mennyt hyvin mutta huonot uutiset pojallanne on löytynyt pahalaatuinen syöpä kiveksestä! Se tuska on vain niin kamala kun sen päivän muistelee mielessään. Illalla selvisi että sydän ei pumppaa kunnolla verta ja kiireellisesti ambulanssilla helsinkii. Seuraavana päivänä lääkäri kertoi että Eemelin syöpä oli leuasta melkein polviin asti levinnyt ja hoidot aloitetaan heti että saadaan sydän toimimaan. 
Se on vaan niin elävästi mielessä se tuska mikä silloin oli ja nyt miettii miten sen kaiken jaksoi? Tässä nyt ollaan vuosi takana ja kaikki koossa, mutkia on matkaan mahtunut ja surua liikaakin mutta luovutettu ei olla! Nyt olen uusi ihminen ja paljon vahvempi enkä aio luovuttaa asioissa. Perheeni eteen teen kaiken ja lupaan osoittaa joka päivä rakkauteni heitä kohtaan! <3 

Niin ja on mun jotain iloista kerrottavaa teille: Eemelillä ei ollut uusiutumisen merkkejä eikä reumasta tai muista nivelsairauksista mitää merkkejä joten voidaan taas hengittää <3

ELÄMÄ ON IHANAA! <3