Poikamme sairastui 8.3-12 Pahalaatuiseen imusolmukesyöpään(T-solu lymfoblastilymfooma). 10.4-12 Saimme Prinsessan tämän sairaalassa ravaamisen keskellä, Elämä on yhtä ylä-ja alamäkeä ollut mutta selvitty ollaan.
lauantai 19. toukokuuta 2012
Jokaisesta päivästä nautitaan :)
Aamu alkoi niin mukavasti lasten kanssa, Eemeli kömpi niin viattomasti äitin vieree pyytelemään aamupalaa ja heti aamusta tuli kysymys että mennäänkö tänään Mummille.
Koko aamupäivä oli jätkäl yhtä odottelua kun tiesi että tänään mennään mummilla käymään ja nyt se sitten juoksentelee vaarin kanssa ulkona ja on niin onnissaan :) Huusi vain äsken äitille ja mummille että me mennään vaarin kanssa seikkailemaan :D
Tänään oli se ensimmäinen pistos kotona ja se menikin yllättävän hyvin. Ei poika edes paljoa itkenyt eikä yhtään laittanut vastaan vaan nätisti otti kankun esiin ja tokaisi itsekkin että kohta helpottaa <3 Kai se kohta alkaa niin tottua tähän jokapäiväiseen pistämiseen että menee jo ruutininomaisesti kaikki.
Viime yö meni itsellää hieman huonosti kun alkanut kirjoittaa tätä niin kun käyt niitä tunteita uudestaan läpi niin oli jotenki levoton olo sitten koko yön. Ja silloin ei muuta tiedetty kuin se että pojalla on pahalaatuinensyöpä niin se tuska oli niin kamala että ei pystynyt enää käsittelemään tunteitaan. Ja se kamala epätietoisuus. Onneksi nyt tiedetään jo niin paljon niin pystyy käsittelemään tunteet aivan toisella tavalla, mutta on niitä päiviä jolloin haluaisi vaan nukkua tämän pahan unen pois.
Mutta aivan uskomattomia voimia nämä kaksi pientä lasta antaa ihmiselle <3 Ei ole asiaa mitä näiden eteen ei tekisi, varmasti jokainen äiti tuntee samoin mutta tämän myötä se tunne on vaan kasvanut. Oppinut ymmärtämään että oikeasti jokainen päivä on elämisen arvoinen ja siintä on tehtävä ikimuistoinen <3
Kuva minkä laitoin on otettu vähän diagnoosin jälkeen mutta tuo kuva on vain niin tunteita täynnä. Sain saman kuvan äitienpäivälahjaksi mutta isompana, pitäis kehykset käydä siihen hakemassa.
Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
-Johanna Kurkela - Ainutlaatuinen-
Tätä kappaletta kuuntelin monet kerrat itkien ensimmäisinä viikkoina <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti