Näin se kaikki alkoi :)

Kohta on kulunut 3kk siintä kun saimme tietää 3vuotiaan poikamme sairastavan pahalaatuistasyöpää. Lähdimme illalla näyttämään lääkärille turvonnutta kivestä ja seuraavana päivänä poika leikattiin ja siintä kaikki alkoi. Oltiin siinä odotustilassa isännän kanssa odottamassa poikaa nukutuksesta ja pelleiltin siinä ja naurettin, kunnes lääkäri saapui.. Lääkär kertoi että hänellä on huonoja uutisia ja sanoi että toisessa kiveksessä on ollut pahalaatuinen syöpä. Jokainen ihminen siellä osastolla varmast kuuli tuskaisen itkuni ja huutoni. en pystynyt edes puhelimeen vastaamaan kun Äitini soitti joten isäntä kertoi hänelle. Noh saatiin poika huoneeseen ja siinä lääkäri tuli kertomaan että pääsemme yöksi kotiin ja aamulla helsinkiin tutkimuksiin, mutta eihän se mennytkään niin vaan muutaman tunnn kuluttua Pojan kaulan syöpä oli kasvanut ihan silmissä että kaulaa peitti isot patit ja lääkäri huomasi sydänmessä sivuääniä. Kukaan ei kertonut mistään mitää muuta kuin meille tilattiin ambulanssi jolla lähdemme heti helsinkiin.. Äitini ja isäni tuli sanomaan meille heipat ja siinä kaikki itkettiin ja itsellää oli koko ajan ajatus että joudun menettämään poikani! Koko ambulanssi matkan olin ihan shokissa itkin vain ja soitin miehelleni matkalla monta kertaa ilman mitää syytä kun en enää ollut yhtään tolkuissani. vihdoin pääsimme helsinkiin ja siellä odotimme huoneessa lääkäriä ja onneksi mieheni tuli sinne myös. Lääkäri saapui huoneeseen ja halusin tietää mikä on nyt tilanne kun ei meille kerrottu mitään noh se pudotti aika pahasti kun kertoi että poikamme elimistö on täynnä syöpää kaulasta alaspäin ja se painoi tärkeitä valtimoita.. No pääsimme syöpäosastolle vihdoinkin ja siellä meidät laitettiin nukkumaan mutta ei sinä yönä unimaistunut ja kaiken raskaammaksi teki että olin viimisilläni raskaana.. Seuraavien viikkojen aikana Pojalla todettiin T-solulymfooma eli pahalaatuinen imusolmukesyöpä. Kooltaan keuhkojen kohdalla se oli 10x10x5 että pienessä miehessä se on aika iso jörkäle :/ Hoidot alkoivat vaikuttaa hyvin ja Poika jaksoi olla reipas. Pahinta oli kun poikaa pisteltii koko ajan mutta onneks hänelle laitettiin keskuslaskimo katetri josta saadaan nykyään kaikki näytteet ja tipat yms.. Nyt on alkanut pojalla pahoinvoinnit ja kivut. Ja aina kun tulee oksennus niin ei enää poika syö sitä ruokaa/juomaa koska kuvittelee että se johtuu siintä. Kävely on ajoittain todella hankalaa mutta jaksaa kuitenkin sinnitellä :) Alkuhoitojen aikana pojalla meni suurimäärä kortisonia niin jätkä turposi ihan silmissä. Nyt sekin on loppunut/tauolla niin alkaa olee omanitsensä näköinen. Tukkakin alkoi vasta äskettäin tippumaan niin vaari leikkasi sen sitten kokonaan pois. Huomenna pitäisi alkaa neupogen eli pistely poikaan joka päivä mutta tuli pieni yllätys kun katsoin lääkkeen hintaa niin vaivaset 534e ja sairaala laskukin oli vaa 400e :/ no jos kohta alkaisi tuet tulemaan niin alkaisi hieman pärjää. Onneksi jätkä jaksaa olla reipas ja todella hieno isoveikka. Eilenkin jaksoi touhuta koko päivän äiskän kanssa ulkona :) Mutta joskus tulee huonopäivä äitilläkin kun alan miettii kuinka väärin on että pieni viaton ihminen joutuu tällaista kestämään. Kuukausi sitten kaikki tuntu kaatuvan niskaa kun siskoni miesystävä menehtyi joka oli myös minulle ollut vuosia hyvä kaveri ja sitten viellä poika joutu osastolle kuumeen takia ja koiristamme luovuimme :( Silloin alko olee järki ja voimat lopussa mutta onneksi mulla on aivan uskomattomat vanhemmat ja mies <3 Saatiin lääkäriltäkin kuulla hyviä uutisia että isoin syöpäpatti joka oli sen 10x10x5 on nykyään kooltaan 5x5x2 :)) Ennenkuin omalapsi sairastui en ikinä uskonut minkälaista helvettiä voi olla syöpääsairastavan elämä kunnes nyt. Ehkä tää on keino hieman kertoa ihmisille että ei tää oo vaa äkkii lääkäriskäyntii ja normaalii elämää niinku moni on luullu. pojaltamme on kielletty melkein kaikki mitä rakasti ja yksi niistä on kaupassa käynti :/ Meille saattaa lääkäri soittaa että tulkaa osastolle tai menkää huomenna tiputukseen. Mitään ei enää suunnitella ja hankalammaks tekee pieni kuukauden ikäinen prinsessamme :/ No onneksi aina asiat järjestyy vaikka niitä ressaa aivan kamalast..