Sunnuntai iltana tuotiin poika osastolle uudelle sytostaatille ja siintä asti oltu täällä. Pojalla alkanut pahoinvoinnit ja ollut kamalia kipuja selässä kun laitettu selkäytimeen kanssa lääkettä :/ Raskasta katsoa kun ei mikään pysyny sisäl oikein. No mutta äiti olikin ovela ja toi pitsaa pojalle niin johan alko ruoka maistumaan ja piristy muuten poika kovasti :) Eilen illalla oltiin Eemelin kanssa ainoat tällä osastolla niin saatiin hieman vapauksia liikkumisessa ja meluamisessa ja siitähän poika nautti :D
Illalla laitoin sit pojan taas raskainmielin nukkumaan kun se on vaa niin kauheaa jättää poika vieraiden ihmisten luokse nukkumaan ja ite lähet kotiin nukkumaan.
Sen 1½ tunnin ajomatkan aikana sitä miettii kaikenmaailman asioita ja se raastaa koko ajan sydäntä. No sitten käyt pientä vauvaa katsomas ja nukuttamassa ja taas aamulla ajat sen 150km ja mietit kuinka väärin tää on.. Huoh.. No jos joskus päästäis kotiin ni taas 2 viikon pääst uudestaa sama rumba. HYVÄÄ KESÄÄ MEILLE! Turhaa kesästä nauttimaan ku voi olla vaa osastolla 4 seinän sisällä.
Nää on vaa näitä päiviä jolloin tuntuu niin paskalle taas kaikki mut jos koht olis taas parempi päivä?
Mut onneks oon keksinyt mulle ja Eemelille täksi päiväksi kaikkea kivaa, meillä on tänään tanssiharjoituksetkin :) Ja mäkkipäiväkin on muutes tänää! Ilonpäivä siis Eemelillä :)
Eilen olikin vanhempien kahvituskin ja siellä pääs hieman taas puhuu ihmisten kanssa jotka tietää mitä tää on :) Ja se vertaistuki onkin mieletön tuki! Kiitos vaan äideille joiden kanssa vaihdettu ajatuksia :)
Hoitojen myötä Eemelillä on ollut kamalasti noita raivokohtauksia milloin hakataa potkitaa ja kaikkea mahdollisesti tekee niin yritin psykologilta saada tietoa 3vuotiaalle terapia mahdollisuuksista ni ei se osannut mitää apua antaa/neuvoa muutaku lääkäri kirjoja!!!! Olisin halunnut jotain taide/leikki tai musiikkiterapiaa... No taidan käydä ite äkkii lukee psykologiksi ku kerran se noin helppoo on. Myös vähäteltiin isovanhempien tuskaa tässä tilanteessa! Joka sai hieman minut hermostumaan koska minun vanhemmat ovat yhtä paljon täällä sairaalassa kuin minäkin ja yhtö tuskaa tää heillekkin on!
No jos nyt loppuis kiukuttelu ja ens kerralla kivempaa tekstiä sitten?
Tuntuu ihan uskomattomalta, ettei saa henkistä apua! Osaiskohan joku muu taho auttaa, neuvoa?
VastaaPoistaAion ettiä jostain tuota apua koska täytyyhän pojan saada myös henkistä apua :(
PoistaRakas kohtalotoveri, osastolla kiertää silloin tällöin taideterapeutti Riitta ja hän on tosi hyvä työssään. Kysy hänestä. Siellä käy myös leikkitäti, oletteko tavanneet kertaakaan vielä? Vanhempia tuolla ei niinkään hoideta (Suomi ei ole vielä kärkipäässä siinä että tämä liittyisi myös vanhempiin & isovanhempiin..huoh!!), vaan itse joutuu lähteä etsimään apua. Itse asun Helsingissä ja siellä on SOS Kriisikeskus, mitä suosittelen lämpimästi. Terveyskeskuksien psyk sh:t on mun kohdalla olleet ihan diipadaapaa, sillä tuntuu ettei heidän koulutus yksinkertaisesti riitä näin rankkoihin asioihin. Mä en ainakaan jaksanut mennä kuuntelemaan sitä jonninjoutavaa "mitä sinulle tänään kuuluu"-jorinaa.
VastaaPoistaJa olethan tietoinen Kymppiläisten majoitusmahdollisuuksista Helsingissä? Ettei tarvisi joka päivä ajella sitä 150 kilsaa. Kuulostaa kohtuuttomalta. Voisi vauvankin ottaa mukaan tänne?
Voimia vaan lähetän edelleen (ja te selviätte kyllä! ihanaa kun sun vanhemmat on mukana auttamassa)
Minna edelleen :)
Kiitos ihanista ja kannustavista viesteistä :) tänään juttelin hoitajien kanssa kun he näkivät minkälaisia kohtauksia poika saa niin he lupasivat järjestää juuri taideterapiaa tai leikki ONNEKSI! mutta tosiaan toi spykologi ei tienny mistää mitää. Oli sitä mieltä että ei osastolta mitää saa. Onneksi kysyin hoitajilta. :) Me ei olla nyt saatu niitä asuntoja vaa soluasuntoihin olla virallisesti oikeutettuja mutta en halua vauvan kanssa sinne mennä ja kun k10 oli ihan täynnä niin veikkaan että messisen asunnot olivat käytössä. Onneksi hieman äitini kanssa vuoroja vaihdettu :)
PoistaNyt kotona taas prinsessan kanssa mutta tänää itkua väänsin kun poika koko ajan kun oli nukahtamassa niin heräsi ja varmisti että äiti on viellä siinä :( <3 Rankkaa on mutta kyllä tästä selvitää! Tsempit sinne teille kans :)) ja tosiaan kiitos viellä kommenteista oli ihana lukea :)