Tässä on tulos kun saa hieman rentoutua ilman että lapset on "jaloissa" :)

Onpahan ollu viikko, meillä iski koko porukkaa lenssu ja Vauvakin sai osakseen ensimmäisen korvatulehduksen joten yli viikkoon ei täällä olla nukuttu kun viellä läpi puskevat hampaat kiusaa pientä :( Onneksi Eemeli on säilyny pienellä nuhalla vain. Itse ollut aivan poikki ja väsyny koko ajan. Nyt kun saisi ärsyttävän yskän pois niin olisi kivaa.
 Helsingissä käytiin lääkärissäkin ja kaikki ok, lääkkeitä hieman nostettiin kun veriarvot ovat viellä liian hyvät, niin hullulta kuin se kuulostaakin :D Kaikki viimeisimmät kuvatkin siistit, vaikka sen tiesinkin niin silti helpotti kuulla se uudestaan. Eli siis Eemelin syöpä on näkyvin puolin kokonaan poissa mutta puolitoistavuotta jatketaan viellä tabletti sytostaatteja. Ja koko se aika eristyksissä kotona :) KIvaaa!
Välillä kiukuttaa tämä tilanne aivan kamalasti ja pelottaa tulevaisuus mutta sitten on näitä päiviä kun näet lapsien nauravan muistata kuinka onnekas olenkaa koska minulla on nuo molemmat viellä tuossa <3 Toisilla ei ole sitä onnea suotu. Perheeni on vaan niin rakas <3

Muutettiin tuossa kuukausi sitten tähän uuteen kotiin ja ennen muuttoa kävimme eräästä liikkeestä ostamassa sohvan ja piti olla viime kuun lopussa meillä mutta ei ole näkyny ja minä sitten aika topakkana lähdin soittelemaan sohvan perää niin nyt saadaankin jo ilmainen kotiinkuljetus ja yöpöydät kaupan päälle ja sohva tulee tämänkuun aikana ja jos ei ole tullut niin vaadin jo uuden keittiö ryhmän sohvan lisäksi :)
Huomenna ajattelin alkaa repiä Tiitun huoneesta listoja pois ja maalata ne ja koittaa saada vanhat tapetit pois niin saisi tapetoitu huoneen vihdoin ja viimein :D Kyllä mie sen viel ennen joulua teen :D

Tiistai....

Tiistai päivä on menny miettiessä mitä pitää muistaa kysyä lääkäriltä torstaina. Tosiaan torstaina olisi lääkäri lastenklinikalla taas ja katsotaan pojan yllöpitolääkkeet jatketaanko samalla tavalla vai nostetaanko. Se myös merkitsee huomenna verikokeille menoa ja koska meillä hoitaja meni repäisemään eemelin katetrin pois paikaltaan niin se on otettu pois niin se olisi suonesta otettava näyte ja viimeviikolla ei ollut kuin 4 hoitajaa pitämässä pojasta kiinni saa nähä miten saan sen huomenna edes koko sairaalaa..
Sytostaatit ovat tehneet elimistössä tuhojaan jo nyt, Eemelin keuhkot ovat normaalia pienemmät eivätkä kehity normaalisti niin nyt pitää muistaa kysellä kaikkea mahdollista niistä... Ja samoin ainoasta kiveksestä kun yksi lääkäri puhui jo poistosta kun on liikkuva kives mutta olen nyt kuullut monelta ihmiseltä että kiinnitys olisi mahdollista, toivottavasti lääkärikin on tuota mieltä. Tuntuis niin pahalta vaan se täysin terve ja ainut kives poistaa, kun ei olla edes saatu sellaisia hoitoja jotka olisi vienyt hedelmällisyyden joten pojalla olisi viellä mahdollisuus joskus saada lapsia(ellei uusiudu).
Päässä pyöriny lähipäivinä vaan nämä kaikki asiat jotka pitää kysyä, odotat myös kauhulla koska ikinä ei tiedä mitä reissusta tulee.. Jos tällä kertaa pääsisi helpolla..
samoin öitä on valvottanu taas painajaiset mitä on ehtiny nukkua kun pienellä neidillä joka on jo 7kk niin on korvatulehdus :/ Huutoa on riittäny ja painajaiset vienyt ne pienetkin levon hetket.. Onneksi nyt saatu lääkkeet ja jos se alkaisi taas kohta nukkumaan ja mun painajaiset jättäisi hetkeksi rauhaan.

Pistäny myös miettimään kun uutisissa puhutaan tästä että Äidit aikasemmin takaisin töihin niin kaikilla ei ole edes mahdollista olla kotona lapsen kanssa yli vanhenpainloman koska raha tilanne ei anna periksi :( Ite saan olla lapsieni kanssa viellä maaliskuu 2014 asti mutta vain ja ainoastaan eristyksissä.. Eipä sekään ihan hauskaa ole, varsinkin kun Eemeli kaipaa niin kamalasti tarhaan ja ikävöi kavereitaan.. Mutta tätä on elämämme nyt ja olen ikionnellinen että poika on sentään hengissä <3Sopeuduttava vain on ja kun
lumet vain tulee niin myö taidetaa viettää päivät ulkona vaan :)

Mut nyt lapsille lääkkeet nassuu ja pesuille :)

Tässä odottelen isäntää auton katsastuksesta että pääsen kaupoille ostamaa isäinpäivälahjaa ja tarpeita muutenkin ja aloin miettii kuinka hieno isä se on oikeasti ollu! Eemeli 3 vuotias ja Tiitu 7kk ja syöpähoidot tähän ja kaikki muu mullistus mitä on tapahtunu ja aina se on siinä mun riinnalla rakastaen ja tukien <3 Me tapellaa hyvin vähän, enemmän sitten suoraa sanottuna vittuillaa leikillää ja hieman ehkä välil tosissaa koska se on meidän tapa purkaa kiukkua.
Viikko takaperin isäntä tuli töistä kotia ja mukanaan oli aivan upea ruusukimppu joka sai mut niin onnelliseksi! Ne kukat toi niin suuren lämmön sydänmeeni ja mahtavan hymyn kasvoille. Päiväni pelastus <3
En vaadi mieheltäni ikinä oikein mitään, joskus saatan pyytää että älä mene tänään mihinkää haluan vaa olla sun kanssa mutta harvemmin enää sitäkään. Joskus hän pyytelee anteeksi ettei pysty ostamaa mulle valkokulta koruja yms, mut mitä mä niillä koruilla teen? Se mies seisoo mun rinnalla ja tukee mua silloin kun sitä eniten tarvitsen, sitä asiaa yksikään koru korvaa! Toivottavasti muistan asian sanoa sille tarpeeksi usein. Joskus vaan toista pitää liian itsentäänselvyytenä joten tänävuonna isäinpäivänä aion muistuttaa miestäni että hän on paras isä ja mies !

Ja toisekseen on oma isäni, mitä ihmettä hänelle keksin lahjaksi? Hänkin on ollut niin ihana tuki ja turva ja suuren suuri apu uuden kodin myötä. Mietin kun kaupassa on niitä isoja sulkaalevypaketteja niin se taitaisi olla kaikista maukkain! :D (iskä on aivan kamala herkuttelija). No kohta menen kaupoille ja koitan keksiä mikä olisi paras :)

Sisko ja Taistelija Veikka Kortisonihoitojen aikana <3 nyt 8kiloa laihempi taas poika...

Heissan pitkästä aikaa...

Unohtunu kokonaan tänne kirjoittelu. Meillä alkoi muutama viikko sitten ylläpito joten alkaa taas juttua tulemaan tänne :) Uusi talokin tuli ostettua ja nyt alettu asettua kodiksi tänne <3 Mutta vaikka on ihana uusi koti niin joskus täältäkin kaipaa pois. Elämä on tosiaan niin tänne kotiin jäämistä, joskus kadehdin miestäni niin kamalasti kun saa mennä töihin, olen ite ollu vuoden nyt pois töistä ja puoltoista vuotta jäljel? Huh huh:(

Oon tässä muutamana päivänä alkanu miettii miten oikeasti lapsen syöpä muuttaa elämän aivan kokonaan! Voin sanoa vain omasta puolesta mutta veikkaan että moni kohtalontoveri komppaa!
Ensinnäkin sun sosiaalinen elämä on melkeinpä vaan kohtalontoverit ja välil tuntuu et ei niitäkää viitsi häiritä jos niil onkin joku huono tilanne. Mun ns. Ystävät on unohtanu olemassa oloni kokonaan! Mut onpahan oppinu ketkä oikeasti on ystäviä ja ketkä ei! Tuntuu vaa pahalt.. Ja järkeni menetän niihin jotka esittaa jossain naamakirjassa oikein niin ystävää mutta oikeasti kyseinen ihminen ei edes juttele jos nähdää jossain? Häh?
Toisekseen oot huomannu mikä on elämässä tärkeää. Ennen olin todella tarkka ulkonäöstä ja piti olla kaikki hienoimmat kengät,laukut yms mut nykyää ei viitsi yleensä edes vaivautua samalla tavalla kuin ennen! Joskus omaksi iloksi laitan itseni "nätiksi" mutta sitten muistat noi ihanat raskauskilot jotka ei lähe? Tai kai ne lähtis jos tekis jotain mut yksin ei halua mennä lenkille/salille yms.
Kolmanneksi: Koska mulle käy ehkä kerran kuukaudessa joku kylässä niin en osaa edes puhua kenenkää kanssa oikein enää paitsi eemelistä. Oon aina ollu sellain että mähän en oo niitä äitejä jotka ei osaa puhua muusta kuin lapsista niin nyt must on tullu sellain? Toisin sanoen mun koko sosiaalinen elämä on kadonnut kuin tuhka tuuleen ja elän vaan Syövän ympäröimänä..

No asiasta taas syöpään, mun äitini puoleinen suku on melkeinpä kaikki kuollut syöpään. Asiaa on lähetty tutkimaan ja nyt geeneistämme on löytyny jonkinsortin mutaatiogeeni(syöpägeeni) jonka takia halukkaat suvustamme voivat mennä tutkimukseen missä tutkitaan kannetaanko tätä geeniä, mikä on todennäköisin syöpä johon sairastut yms. Kuulostaa hullulta mutta itse haluan tutkimukseen koska haluan että jos joskus sairastun niin se todetaan ajoissa. Ja tämän myötä ilmoitin miehelleni heti että meille ei enempää lapsia tule että en halua enää yhteenkää lapseen siirtää tätä geeniä jos se minulla on.. Yhden taistelu on jo niin rankka...

No tällaista tänään. Niinkun yhden kohtalontoverin seinältä lainaten i wish cancer would get cancer and die!