Tiistai päivä on menny miettiessä mitä pitää muistaa kysyä lääkäriltä torstaina. Tosiaan torstaina olisi lääkäri lastenklinikalla taas ja katsotaan pojan yllöpitolääkkeet jatketaanko samalla tavalla vai nostetaanko. Se myös merkitsee huomenna verikokeille menoa ja koska meillä hoitaja meni repäisemään eemelin katetrin pois paikaltaan niin se on otettu pois niin se olisi suonesta otettava näyte ja viimeviikolla ei ollut kuin 4 hoitajaa pitämässä pojasta kiinni saa nähä miten saan sen huomenna edes koko sairaalaa..
Sytostaatit ovat tehneet elimistössä tuhojaan jo nyt, Eemelin keuhkot ovat normaalia pienemmät eivätkä kehity normaalisti niin nyt pitää muistaa kysellä kaikkea mahdollista niistä... Ja samoin ainoasta kiveksestä kun yksi lääkäri puhui jo poistosta kun on liikkuva kives mutta olen nyt kuullut monelta ihmiseltä että kiinnitys olisi mahdollista, toivottavasti lääkärikin on tuota mieltä. Tuntuis niin pahalta vaan se täysin terve ja ainut kives poistaa, kun ei olla edes saatu sellaisia hoitoja jotka olisi vienyt hedelmällisyyden joten pojalla olisi viellä mahdollisuus joskus saada lapsia(ellei uusiudu).
Päässä pyöriny lähipäivinä vaan nämä kaikki asiat jotka pitää kysyä, odotat myös kauhulla koska ikinä ei tiedä mitä reissusta tulee.. Jos tällä kertaa pääsisi helpolla..
samoin öitä on valvottanu taas painajaiset mitä on ehtiny nukkua kun pienellä neidillä joka on jo 7kk niin on korvatulehdus :/ Huutoa on riittäny ja painajaiset vienyt ne pienetkin levon hetket.. Onneksi nyt saatu lääkkeet ja jos se alkaisi taas kohta nukkumaan ja mun painajaiset jättäisi hetkeksi rauhaan.
Pistäny myös miettimään kun uutisissa puhutaan tästä että Äidit aikasemmin takaisin töihin niin kaikilla ei ole edes mahdollista olla kotona lapsen kanssa yli vanhenpainloman koska raha tilanne ei anna periksi :( Ite saan olla lapsieni kanssa viellä maaliskuu 2014 asti mutta vain ja ainoastaan eristyksissä.. Eipä sekään ihan hauskaa ole, varsinkin kun Eemeli kaipaa niin kamalasti tarhaan ja ikävöi kavereitaan.. Mutta tätä on elämämme nyt ja olen ikionnellinen että poika on sentään hengissä <3Sopeuduttava vain on ja kun
lumet vain tulee niin myö taidetaa viettää päivät ulkona vaan :)
Mut nyt lapsille lääkkeet nassuu ja pesuille :)
Myös minä olen sairastunut lapsena. Lapsena sairastuminen ja sairastaminen on aivan erilaista kuin aikuisena. Lapsihan lähtee paranemaan samalla, kun läheiset vasta "sairastuvat". Hoidot eivät luultavimmin olleet minullekaan mukavia, mutta minulle ei niistä ole jäänyt mitään huonoja muistikuvia. Nyt aikuisena muistan niistä ajoista ne positiiviset asiat. Niistä vahvimpana on muisto siitä, että joku läheinen oli aina valveilla ollessa minun luona.
VastaaPoista