Tässä odottelen isäntää auton katsastuksesta että pääsen kaupoille ostamaa isäinpäivälahjaa ja tarpeita muutenkin ja aloin miettii kuinka hieno isä se on oikeasti ollu! Eemeli 3 vuotias ja Tiitu 7kk ja syöpähoidot tähän ja kaikki muu mullistus mitä on tapahtunu ja aina se on siinä mun riinnalla rakastaen ja tukien <3 Me tapellaa hyvin vähän, enemmän sitten suoraa sanottuna vittuillaa leikillää ja hieman ehkä välil tosissaa koska se on meidän tapa purkaa kiukkua.
Viikko takaperin isäntä tuli töistä kotia ja mukanaan oli aivan upea ruusukimppu joka sai mut niin onnelliseksi! Ne kukat toi niin suuren lämmön sydänmeeni ja mahtavan hymyn kasvoille. Päiväni pelastus <3
En vaadi mieheltäni ikinä oikein mitään, joskus saatan pyytää että älä mene tänään mihinkää haluan vaa olla sun kanssa mutta harvemmin enää sitäkään. Joskus hän pyytelee anteeksi ettei pysty ostamaa mulle valkokulta koruja yms, mut mitä mä niillä koruilla teen? Se mies seisoo mun rinnalla ja tukee mua silloin kun sitä eniten tarvitsen, sitä asiaa yksikään koru korvaa! Toivottavasti muistan asian sanoa sille tarpeeksi usein. Joskus vaan toista pitää liian itsentäänselvyytenä joten tänävuonna isäinpäivänä aion muistuttaa miestäni että hän on paras isä ja mies !

Ja toisekseen on oma isäni, mitä ihmettä hänelle keksin lahjaksi? Hänkin on ollut niin ihana tuki ja turva ja suuren suuri apu uuden kodin myötä. Mietin kun kaupassa on niitä isoja sulkaalevypaketteja niin se taitaisi olla kaikista maukkain! :D (iskä on aivan kamala herkuttelija). No kohta menen kaupoille ja koitan keksiä mikä olisi paras :)