keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Täällä taas..

Hieman jäänyt nyt kirjoittelu kun ollut yhtä hullunmyllyä koko ajan :)
No kerrotaas nyt hieman kuulumisia. Eilen käytiin pojan kanssa labroilla ja oltiin siinä uskossa ettei tarvi loppuviikkoo enää mennä ennen sunnuntaita labroille nooooh kaikki muuttui. Ensin lääkäri soittaa että huomenna(tänään) pitäisi mennä tiputukseen nostattaa punasolut taas. No 3 kertaa olin soitellut lääkärin kanssa ja keskustellut ja mietitty niin tulos on että perjantaina labroille ja sitten katsotaan miten edetää. Onneksi on todella mukava lääkäri, kyseli ihan muitakin asioita kuulumisia ja miten perheen arki sujunut yms :) Ihanaa kun meillä on nyt sattunut niin hyvät hoitajat ja lääkärit.

No sitten kun oli pojan asiat hoidettu niin pikku typykkäää lähdettiin viemää neuvolaan ja samalla oli lääkärin tarkastus. Likka on terve ja kaikki muutenkin hyvin painoa on  4780g ja pituus 58cm :) Neuvolantäti kysyi sitten että voidaanko tehdä minulle samalla se masennus testi vai onko huono ajankohta ni tokaisin vaa et seuraavaa 2 vuotee ei ole hyvää ajankohtaa että tehdään vaan nyt. Pisteitä tuli 9 joten en ole masentunut enkä kyllä itsekkään ole kokenut masennusta. Vaikka on päiviä kun kaikki tuntuu menevän päin persettä mutta veikkaan että niitä on ihan jokaisella ihmisellä :)
Ja kun ne neuvolassa koko ajan tyrkyttää niitä sossunpalveluita meille mutta kun ei niitä tarvita! Tiedän ettei ne pahaa tarkoita mutta kun ei joka ikinen kerta jaksa sanoa että me pärjätään ei me tarvita ketään ulkopuolisia enää tähän hullunmyllyyn!      Huoh..

Asiasta toiseen... Eilen aamulla kun menin tupakalle ja samalla naamakirjassa käymään olin saanut todella ihanan/kannustavan viestin sinne :) Jotenkin aamu alkoi sen jälkeen niin hyvin kun saat sellaista palautetta :)
Ja kun en tämän blogin avulla mitään huomiota halua vaan haluan kertoa oman kannan ja näkemyksen siintä mitä on kun oma lapsi sairastuu syöpään! Koska itse on tällaiseen aiheeseen ole oikeastaan ollenkaa törmännyt ennen kuin oma lapsi sairastui.

Mutta Eemeli on jaksanut olla mielettömän reipas koko ajan kun ollaan oltu "lomalla" helsingistä jos näin sanotaan :D Joka päivä kun jätkä herää niin heti pitäisi mennä ulos leikkimään. Siskoaankin niin kovasti huomioi ja pitää hyvänä. Minulla on kyllä maailman parhaat lapset  <3




2 kommenttia:

  1. Mä en osaa oikein muuta sanoo kun, että mä ihailen sun pojan ja teidän perheen asennetta tohon sairauteen. Jäin saman tien lukijaks ! Oon hengessä mukana:)<3

    VastaaPoista
  2. kiitos :) itku ja huuto kun ei enää auta asiaa mitenkään niin täytyy jotenkin asennoitua tähän uuteen elämään ja niin tästä on tullutkin aivan arki meille :) voitto Otetaan kotia se on meidän asenne :)

    VastaaPoista